Kauhanojan Kylä

Maaseutua parhaimmillaan

Kylä isojaon aikaan

Isojako Kauhanojalla tehtiin vuosina 1782-1784. Se vietiin läpi hyvin nopeasti ja samalla kerralla saatiin jaettua niin pellot, niityt kuin metsätkin. Isojakoon asti kylän maa oli yhteisomistuksessa, ja isojaon myötä maa siirtyi talojen yksityisomistukseen. Jakoa tehtäessä kylässä oli siis kahdeksan taloa: Jaakola, Sipilä, Loimala, Perho, Sakkinen, kaksi Puntoa ja Marttila.

 

Isojaon keskeinen asiakirja on isojakokartta, johon merkittiin pellot, niityt, metsät, kylätontti, tiet sekä jakomerkinnät. Kauhanojan kartta on hyvin suurikokoinen. Tumminpana kartalla näkyvät pellot. Niityt on rajattu vihreällä ja muu osa alueesta on metsää. Kun karttaa katsotaan lähemmin, sieltä löydetään myös kylätontti, jolla kaikki kylän talot sijaitsivat. Taloja jaettaessa tontti on laajentunut, ja isojakoa tehtäessä joen pohjoispuolella oli kuuden talon tontit. Niistä viisi oli rivissä aivan joen rannassa yläjuoksulta alajuoksun suuntaan lukien Sakkinen, Punto (molemmat Puntot asuivat samalla tontilla), Jaakola, Marttila ja Sipilä. Perhon tontti oli etäämpänä joesta Punton tontin vieressä. Viimeisimmässä jaossa syntynyt Loimala ei mahtunut enää tälle vanhalle tontille, vaan se sai tontin joen toiselta puolelta Puntoa vastapäätä.

 

Kauhanojan vanhimmat pellot sijaitsivat joen pohjoispuolella kylätontin ympärillä. Isojakokartta osoittaa, että nämä pellot oli jaettu pitkiin suoriin sarkoihin, jotka oli jaettu taloille viljeltäväksi. Kun kylässä oli kahdeksan taloa, joka kahdeksas sarka kuului yhdelle talolle. Toinen vanhimmista pelloista oli nimeltään Sieppalan puolinen pelto ja siitä jokaiselle talolle kuului 13 sarkaa. Tämä järjestelmä kuvasi vanhaa käsitystä tasapuolisuudesta, kun kaikki saivat viljeltäväkseen samassa suhteessa hyvää ja huonoa maata. Saran leveys määräytyi talon veroluvun mukaan, mutta sarkojen määrä oli kaikilla sama. Myöhemmin raivatuissa pelloissa sarkajako ei ole yhtä selkeä. Isojaon myötä kylän talot saivat peltonsa suurissa lohkoissa. Koska Kauhanojalla oli paljon pieniä peltoja, jokainen talo sai jaossa vähintään kolme peltolohkoa. Perholle peltolohkoja kertyi peräti seitsemän.
Peltojen ja niittyjen nimet ovat hyvin kuvaavia: Ylinen vähäpelto on yläjuoksun puolella ja Alinen vähäpelto alajuoksun puolella, Rantaumpiaita joen rannassa ja Ypäjänveräjän umpiaita Ypäjän kylän suunnassa. Nimistössä usein esiintyvä sana umpiaita johtuu siitä, että kaikkien peltojen ympärillä oli aidat, jolloin pelloista muodostui umpiaitoja. Pellon nimessä esiintyvä perkiö taas merkitsee takamaalle raivattua uudispeltoa. Polttoviljelyn harjoittamiseen viittaavat niityn nimi Ohrakytö sekä Kaskipellon raja –niminen raja. Osa 1700-luvun nimistöstä on käytössä edelleen.

 

Seuraava talon jako Kauhanojalla tuli ajankohtaiseksi pian isojaon jälkeen. Jaakolan talo jaettiin käytännössä kahteen osaan veljesten kesken, mutta virallisesti jakoa ei viety loppuun. Jaakolan jakamisesta tehtiin jakoehdotus vuonna 1795, mutta jakokirjaa ei koskaan allekirjoitettu eikä rajoja merkitty maastoon. Tästä eteenpäin Jaakolassa oli kuitenkin kaksi isäntää, joista kumpikin isännöi omaa puoliskoaan talosta. Näiden kahden talon maiden välillä oli nautintarajat, joita ei pyykitetty edes isojaon täydennyksessä 1880-luvulla. Lopullisesti Jaakolan tila jaettiin vasta vuonna 1914, jolloin se halottiin kolmeen osaan.

 

Sipiläkin oli jaettuna kahdelle isännälle 1800-luvun alussa, kun Sipilän vävy sai isännöitäväkseen Heikkilä-nimisen osan talosta. Rinnakkaiseloa jatkui parisen kymmentä vuotta, kunnas Sipilä-niminen puolisko siirtyi myös Heikkilän isännän haltuun.

 

Marttila puolestaan jaettiin kahteen yhtä suureen osaan vuonna 1854. Samoihin aikoihin nimestä putosi loppu pois ja tiloja alettiin kutsua nimillä, Vanha-Martti ja Uusi-Martti.

 

Kirjoitus perustuu 19.9.2012 pidettyyn Kyläkeskiviikko-esitelmään. Kirjoittaja: Kirsi Laine, Suomen maatalousmuseo Sarka.

Palvelun toteutus: JPmedia